tarkoittaa siirtymistä sävellajista toiseen. Modulaatiossa musiikki
johdatetaan uuden toonikan piiriin, joka vahvistetaan kadenssilla.
Diatonisessa modulaatiossa käytetään sävellajista toiseen siirryttäessä
"siltana" eri sävellajeille yhteisiä kolmisointuja. Esim. jos tahdotaan
moduloida C-duurista B-duuriin, käytetään yhteisenä sointuna
F-duurisointua, joka on C-duurin IV aste ja B-duurin V aste.
Kromaattisessa modulaatiossa sävellajista toiseen siirrytään yleensä
välidominanttisoinnun avulla. Esim. jos moduloidaan C-duurista
d-molliin, käytetään A-duurisointua, joka on C-duurissa V/II ja
d-mollissa V aste. Tämän jälkeen d-molli vahvistetaan kadenssilla.
Enharmonisessa modulaatiossa tulkitaan tietyn soinnun yksi tai useampi
sävel enharmonisesti uudelleen, minkä jälkeen päästään uuden toonikan
piiriin. Esim. As7-soinnun ges voidaan tulkita fis:ksi, jonka jälkeen
sointu ei purkaudu Des-duuriin, vaan c-mollin kvarttisekstisointuun tai
G-duuriin. Vähennetty septimisointu on symmetrisenä muodostelmana
käyttökelpoinen enharmonisen modulaation vaihdossointu.