tarkoittaa siirtymistä sävellajista toiseen. Modulaatiossa musiikki johdatetaan uuden toonikan piiriin, joka vahvistetaan kadenssilla.

Diatonisessa modulaatiossa käytetään sävellajista toiseen siirryttäessä "siltana" eri sävellajeille yhteisiä kolmisointuja. Esim. jos tahdotaan moduloida C-duurista B-duuriin, käytetään yhteisenä sointuna F-duurisointua, joka on C-duurin IV aste ja B-duurin V aste.

Kromaattisessa modulaatiossa sävellajista toiseen siirrytään yleensä välidominanttisoinnun avulla. Esim. jos moduloidaan C-duurista d-molliin, käytetään A-duurisointua, joka on C-duurissa V/II ja d-mollissa V aste. Tämän jälkeen d-molli vahvistetaan kadenssilla.

Enharmonisessa modulaatiossa tulkitaan tietyn soinnun yksi tai useampi sävel enharmonisesti uudelleen, minkä jälkeen päästään uuden toonikan piiriin. Esim. As7-soinnun ges voidaan tulkita fis:ksi, jonka jälkeen sointu ei purkaudu Des-duuriin, vaan c-mollin kvarttisekstisointuun tai G-duuriin. Vähennetty septimisointu on symmetrisenä muodostelmana käyttökelpoinen enharmonisen modulaation vaihdossointu.