Kolmisoinnut
Nelisoinnut
Soinnut eri sävellajeissa
Käännökset
Nelisoinnun käännökset
Käännösten analyysi
Kuoroäänet ja kaksinnus
Soinnun asettelu
Sointufunktiot
Sointuanalyysi
Kadenssit
Lopuketyypit
Muunnesoinnut
Modaaliset
Muita modaalisia
Lainamuunnesointu
Välidominanttisointu
Dominanttiseptimisointu
VII-asteen sointutyypit
Ylinousevat
Modulaatio
..diatonisia
..kromaattisia
..enharmonisia
Hajasävelet
Loma- ja sivusävel
Vaihto- ja ennakkosävel
Pidätys ja urkupiste

Kolmisointujen käännökset

Sointu hahmotetaan aina alimmasta sävelestä lähtien. Kun soinnun perussävel on alinna, sointu on kääntämättömässä eli perusmuodossaan. Kun jokin muu soinnun sävel on alinna, puhutaan käännöksestä. Käännökset muuttavat soinnun luonnetta epävakaammaksi. Yleensä käännöksiä käytetään, jotta saataisiin alimpaan ääneen mahdollisimman hyvä melodia.

Musiikin teoriassa sointuja kutsutaan niiden intervallistruktuurin mukaisilla nimillä. Kolmisoinnun perusmuotoa kutsutaan terssikvinttisoinnuksi, koska alimmasta sävelestä lähtien sointu muodostuu näistä intervalleista. Kolmisoinnun terssikäännöstä kutsutaan sekstisoinnuksi, koska siinä alimman sävelen ja soinnun perussävelen väli on seksti. Terssikäännöksen koko intervallirakenne on terssi-seksti. Kolmisoinnun kvinttikäännöstä kutsutaan kvarttisekstisoinnuksi, koska alimmasta sävelestä lähtien sointu muodostuu kvartista ja sekstistä.



Sivun asiaa koskeva kuva