Hoivan ja sosiaalipolitiikan tutkimusryhmä

 

ESITTELY

AJANKOHTAISTA

HANKKEET

JULKAISUT

TUTKIJAT

YHTEYSTIEDOT

 

 

 

 

 

 

 

 

 

| In English |
| Tutkimusalueet |

Esittely

Hoiva on elämän perusasia siinä missä syöminen ja asuminen. Hoivan tarve vaihtelee kuitenkin suuresti elämäntilanteen ja -vaiheen mukaan. Eniten sitä tarvitaan elämän alku- ja loppuvuosina tai vamman rajoittaessa toimintakykyä, mutta myös sairaat tarvitsevat hoivaa. Tutkimusryhmän lähtökohtana on ymmärtää hoiva kokonaisuudeksi, jossa hoivaa annetaan ja saadaan hyvin erilaisissa tilanteissa ja eri tavoin ja jossa hoivan subjekteja ovat yhtä lailla hoivaa tarvitsevat kuin hoivatyötä tekevät ihmiset.

Hoiva merkitsee aina työtä, joka jonkun on tehtävä. Niin perinteisissä kuin moderneissa yhteisöissä hoiva on määrittynyt voimakkaasti naisten tekemäksi työksi. Suurin osa hoivatyöstä tehdään palkatta, mutta niin julkinen valta, järjestöt kuin yrityksetkin tuottavat hoivaa myös palkattuna tai rahallisesti tuettuna työnä moninaisissa palveluorganisaatioissa. Hoivan ympäristöt vaihtelevat suuresti ja siksi olemme alusta alkaen tutkineet hoivan tuottamisen institutionaalisia muotoja ja hoivan kulttuureja sekä ajassa että tilassa. Tutkimusasetelmat ovat vuosien myötä kansainvälistyneet ja kiinteytyneet teoreettisesti perustelluiksi vertailuiksi.

Hoivan ja työelämän yhteensovittaminen on vaikeutunut viime vuosikymmeninä. Kaikissa vauraissa maissa väestö ikääntyy, naisten ansiotyö yleistyy ja työelämän vaatimukset kasvavat. Samaan aikaan julkisesti rahoitettujen hoivapalvelujen kapasiteetti on supistunut. Hoivan resursoinnista on näin tullut yksi 2000-luvun alun tärkeimmistä sosiaalipoliittisista kysymyksistä. Helppoja ratkaisuja ei ole näköpiirissä, ja siksi tarvitaan tietoa eri maiden reformeista ja ratkaisuehdotuksista. Kysymme, mistä aineksista uusi hoivapolitiikka voi muodostua ja mitä siitä seuraa hoivattaville ja hoivaajille sekä sosiaalipolitiikalle laajemminkin.

Tutkimusryhmän tärkeä tehtävä on osallistua hoivaa koskevaan teoreettiseen keskusteluun, mutta myös etsiä vaihtoehtoja yritettäessä sovittaa yhteen mahdollisimman hyvän hoivan ja työelämän vaatimukset. Suomi on tässä suhteessa kiinnostava ”laboratorio”. Täällä on yhtäältä vahva perinne naisten osallistumisesta kokopäivätyöhön, toisaalta kulttuuri on hyväksynyt ennakkoluulottomat kokeilut esimerkiksi informaalin hoivan tukemisessa ja palvelukirjon luomisessa. Uuden hoivapolitiikan aineksia etsittäessä ja eriteltäessä suomalaisuus muodostaa tärkeän kontekstin ryhmän työlle. Silti vertaileva tutkimusote luonnehtii ehkä kaikkien parhaiten tutkimusryhmän viimeaikaista orientaatiota.


Ryhmä on tutkinut muiden muassa
- hoivan hybridimuotoja, jotka liikkuvat informaalin hoivan, toimeentuloturvan ja sosiaalipalvelun raja-alueella,
- suomalaisten hoivapalvelujen historiaa ja nykytilaa sekä muutostrendejä,
- pohjoismaisen hoivapalvelumallin erityislaatua,
- yksilökohtaisen palveluohjauksen mahdollisuuksia Suomessa,
- hoivan ja hoivapalvelujen tuottamista Euroopassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa,
- käytännön ratkaisuja, joihin erilaiset perheet ovat päätyneet Euroopan erilaisissa hoiva- kulttuureissa, ja
- hoivan teoriaa ja käsitteitä.